Blog
LohkoKettu
18.12.2018
LOHKOKETJUJA, LOHKOKETJUJA, LOHKOKETJUJA


OSA 1 – SUMMITIN LA(E)ILLA

Aamun sarastaessa matkaan kohti elämäni ensimmäistä minkään alan huippukokousta. Hurjaa. Fiilis on innostunut ja mieli avoin.

Olen paikalla hyvissä ajoin, ja aamukahvin lomassa tarkastelen Messukeskuksen Siipi-kokoustilojen aulaa ja haistelen tunnelmaa. Venue on mukavan täynnä jo aikaisin aamulla, ja valoisan, lasikattoisen tilan täyttää vilkkaahko puheensorina. Mukava huomata että vaikka valtaosa paikallaolijoista on ns. pukumiehiä, tunnelma ei tunnu lainkaan business-maailmaan helposti liitettävän pinnalliselta tai pingoittuneelta. Ilmassa väreilee todellinen kiinnostus lohkoketjuja ja (niiden) tulevaisuutta kohtaan.

Yllätys ei liene, että leijonanosa vieraista on miehiä, mutta naisiakin on paikalla merkittävä vähemmistö. Keski-iän arvioisin sijoittuvan jonnekin neljänkymmenenviiden vuoden hujakoille Konsensuksen porukan edustaessa kävijöiden nuorempaa polvea – ja mahtuupa mukaan yksi arviolta alle vuoden ikäinenkin lohkoketjupioneeri.

Kello kutsuu siirtymään saliin. No niin, nyt mennään!

Tervetuloa tulevaisuuteen!

Blockchain Summitin pääjärjestäjätahon, Blockchain Forumin puheenjohtaja Markus Lehtonen toivottaa pääsaliin asettuneet vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Lehtonen on sonnustautunut stetsoniin ja kertoo häntä jo kuvaillun kaupungin uudeksi sheriffiksi. Huumoriahan tämä vain on, mutta Lehtosen kertoessa Blockchain Forumin olevan voittoa tavoittelematon, yleishyödyllinen yhdistys, joka ajaa kaikkien etua, toivotan puolestani tällaisen sheriffin – tai sheriffistön – oikein tervetulleeksi.

Blockchain Summit on sarjassaan kolmas mutta ensimmäinen messuhallimittakaavassa järjestetty lohkoketjutoimijoiden tapaaminen. Vaikka käsillä onkin suurin tapahtuma tähän mennessä, ei kuitenkaan puhuta kuin sadoista kävijöistä. Lehtonen arveleekin lohkoketjujen maailmanmullistuksen tapahtuvan melko pitkälti massoilta piilossa. Teknologia tulee kokemaan totaalisen kumouksen, mutta kokemuksensa perusteella eivät käyttäjät välttämättä koskaan käsitä minkään muuttuneen.

Suomen ja Euroopan Lehtonen näkee digitalisaation vetureina – valitettavasti juna vain on seisahtanut teoriapysäkille. Olisi siis korkea aika jatkaa matkaa kohti tekemisen aikakautta! Vaikka digiveturimme onkin lohkoketjujen aamunkoitossa vielä hieman kohmeessa, tituleeraa Lehtonen kaikki Blockchain Summitiin osallistuvat edelläkävijöiksi.

Hakkeroinnin ääriin

Edelläkävijöitä ja innovaattoreita peräänkuuluttaa myös Summitin ensimmäinen varsinainen puhuja Mikko Järvilehto. Hän edustaa erilaisten ohjelmistokehityksellisten haasteiden ympärille kokoontuvia hackathon-kilpailuja järjestävää Ultrahack-kokoonpanoa.

Hackathonien ytimessä on haaste, joka on niin (ki)innostava, että sen ratkaiseminen herättää mahdollisimman monen hakkerin, tässä kontekstissa ohjelmistokehittäjän tai devaajaryhmän mielenkiinnon. Finaali-hackissä ryhmät valmistelevat ja esittelevät demonsa, joista haasteen esittäjätaho sitten valitsee parhaa(n/t) ratkaisu(n/t) ja palkitsee näiden kehittäjät rahalla ja yhteistyösopimuksilla. Haasteita esittävät usein isot toimijat, kuten NASA, YK, ja Suomessa esimerkiksi OP Group.

Suomi todella kaipaa Järvilehdon mukaan hackathoneja, sillä maamme on lohkoketjuyritysten ja -start upien autiomaa. Tämä hänen mukaansa johtuu siitä, että meiltä puuttuu riskitön ympäristö pyörittää avoimia lohkoketjuja. Tätä olisi voinut mieluusti avata vähän lisää, mutta käsitin Järvilehdon viitanneen ainakin Suomen lohkoketjulainsäädännön puuttellisuuteen ja/tai liialliseen rajoittavuuteen. Kommentoikaa ihmeessä, jos teillä on enemmän tietoa, hyvät lukijat!

Vedoten mm. siihen, että Helsingin kaupunki ja Business Finland kuitenkin tukevat lohkoketjuinnovointia, Järvilehto lopettaa esitelmänsä houkuttelemalla kaikkia mukaan hackaamaan. Juodaan nyt ensin kuitenkin kahvia.

Tutkimus ja kysymyksiä

Kahvin siemailun lomassa päädyn puolivahingossa shillaamaan Konsensusta samaan pöytään seisahtaneelle kehitysmaatutkimuksen graduopiskelijalle. (Toim. huom. Kehitysmaatutkimuksen nimessä sana ”maa” on kuulemma reliikki vanhoilta ajoilta: nykyään oppiaineessa keskitytään kaikenlaisen kehityksen tutkimukseen.) Hän on erityisen kiinnostunut lohkoketjujen yhteiskunnallisista vaikutuksista ja kertoo gradunsa käsittelevän rahanpesua, mutta epäselväksi jää mistä näkökulmasta. Mielenkiintoista nähdä, millainen gradusta kehkeytyy varsinkin viimeaikaisten pankkien rahanpesutapausten valossa.

Kello kilinä kutsuu palaamaan pääsaliin. Puhevuorossa on Helsingin kaupungin digipäällikkö Mikko Rusama, joka esittelee Helsingin eräänlaisena testilaboratoriona. Esitelmää voisi kuvailla ennemminkin kyselytuokioksi. Rusama ei nimittäin varsinaisesti esittele mitään kaupunkimme innovaatioita lohkoketjujen saralla, vaan vain yleisesti, millä tasolla kaupungin hallituksen ymmärrys lohkoketjuista on. Tilannetta verrataan internetin alkuaikojen hämmennykseen mm. näyttämällä videopätkä vuodelta 1994, missä kysytään ”What even is Internet?”. En ole alkuunkaan varma, oliko tämä tarkoitettu vitsiksi.

Rusama heittelee ilmoille monia muitakin kysymyksiä, jotka kiteytyvät yhteen: Miten integroida lohkoketjut kaupungin toimintaan? Kuten Mikko Järvilehto, myös digipäällikkö Rusama päättää esitelmänsä mainintaan siitä, että Helsinki kannattaa ja tukee lohkoketjujen käyttöönottoa, sekä lisää, että Helsinki on kooltaan juuri sopiva testialusta erilaisten innovaatioiden kokeilulle. Nähtäväksi jää, millaisten kokeiden kaniineiksi päädymmekään.

Pääkaupunki ≠ valtio | valtio == EU?

Seuraava askel pääkaupungin tasolta eteenpäin on loogisesti valtio. Hallituksen näkemyksiä lohkoketjuista tulee esittelemään valtiovarainministeriön valtiosiheeri Anna-Kaisa Ikonen, joka lähestyy lohkoketjuja otsikolla Blockchains for Open Data Economies.

Valtiosihteeri aloittaa esitelmänsä määrittelemällä itsenäisen valtion (engl. sovereign state) melko suoraan Wikipedian sanoin. Tiivistetysti: itsenäinen valtio ei ole riippuvainen toisesta valtaapitävästä tahosta tai valtiosta tahi näiden vallan alainen.

Näinhän se on paperilla, mutta kun pian käy ilmi, että esitelmä ei juurikaan käsittele Suomen vaan EU-tason näkemyksiä, en voi välttyä ihmettelemästä, miksi tämä määritelmä otettiin mukaan ylipäätään. EU:ko tässä nähdään itsenäisen valtion kaltaisena? Ja toisaalta, onko mikään valtio tai edes EU todella itsenäinen?

Viimeistään tässä vaiheessa esitelmä fokusoituukin tarkemmin EU:hun. Seuraavalla powerpoint-slidella on Euroopan kartta muodostettu lohkoketjuvisualisoinneistakin tutuin viivoilla yhdistetyin pistein. Slaidin otsikko on *drum roll* Politically decentralized.

...Siis ihanko tosissaan valtiosihteeri näkee EU:n desentralisoituna, vai onko tämä vain Summitin kontekstiin mukautettu, räikeä ja tahallinen yleistys? Toki EU:n sisällä yksittäisillä valtioilla on jonkinasteista päätäntävaltaa omista asioistaan, mutta suurten linjojen pääkeskus on kuitenkin kiistämättä Brysselissä. Ja siellä – regulaatiosta ja ohjesäännöistä huolimatta – pyöröovi pyörii. Tällainenko on desentralisoitu systeemi? Todella?

Esitelmä rullaa menemään. Ikonen kertoo lähes yhteen hengenvetoon hallituksen paiskivan töitä sen eteen, että yksilöt ja yritykset saisivat enemmän valtuuksia toimia vapaammin tässä maassa itsenäisesti mutta kuitenkin yhteistyössä valtion kanssa innovoiden ja arvoa luoden, kuten verkostoajatteluun sopii. Valtiosihteeri jatkaa vielä, että tällä tähdätään rajat ylittäviin systeemeihin Euroopan sisällä, ja näihin liittyen hän esittää toiveen nähdä security tokeneja (tämän merkitys tässä kontekstissa jäi epäselväksi, mutta eiköhän Ikonenkin ns. arvopaperirahakkeita tarkoita), joilla tehdä EU:sta toimivampi.

Huh huh. Ja tämä oli vasta valtiosihteerin puheen ensimmäinen kolmannes! Valtiosihteerin esitelmä on to-del-la tarkkaan mietitty ja sanavalinnoiltaan viimeisen päälle hiottu, tiivis paketti, joka ei jätä tilaa hengittää (tahi ajatella) mutta joka toimitetaan niin positiivisella retoriikalla, että sitä melkein väkisinkin myötäilee, kunnes havahtuu siihen, että oikeastaan... ei. Mutta tässä istutaan ja kuunnellaan, eteenpäin vain.

Antaa datan virrata

Seuraavaksi valtiosihteeri iskee tiskiin lisää tiiviitä sanapaketteja, kuten deterritorialization ja cyberbalkanization. Eihän tällaisia sanajärkäleitä voi vaan jättää pöydälle selvittämättä niiden merkitystä... paitsi jos on kiire ja tarve saada asiansa sanotuksi huolimatta kuulijoidensa ymmärryksestä. Reportterianne sen sijaan kiinnostaa hyvinkin paljon, ymmärtävätkö lukijat lukemansa, joten selvitetään hieman:

Deterritorialisaatiolla tarkoitetaan sitä, että jokin territorio, esim. alue tai systeemi, kokee territoriosta irtautumisen tai sen laajentamisen myötä merkittävän muutoksen (lue lisää täältä). Cyberbalkanisaatiolla sen sijaan kuvataan tilannetta, jossa internet jakaantuu pienempiin ryhmiin, joiden jäseniä yhdistää samanlaiset intressit sekä ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus vastakkaisia mielipiteitä esittäviä ryhmiä kohtaan (käännetty täältä).

Sekä deterritorialisaatio että cyberbalkanisaatio nähdään siis uhkina, jotka EU:n kohdalla liittyvät skenaarioon, jossa jäsenvaltiot irtaantuvat systeemistä ja muodostavat omia, muita valtiota kyräileviä kyberkuppikuntiaan. Tämä kytkeytyy – myöskin uhkaavaan – uusprotektionismiin, josta esimerkiksi mainitaan tiettyjen maiden käytännöt, jotka rajoittavat datan liikkuvuutta ja jotka ovat verrattavissa kotimaista tuotantoa suojeleviin tulleihin ja tariffeihin. (Ks. tarkemmin esim. Wikipediasta.)

Kovasti maalataan uhkakuvia, mutta siis mille? Valtiosihteerin sanoin: datan tulisi saada virrata vapaasti rajojen yli, koska alati kasvava datamäärä tarkoittaa myös globaalin talouden kasvua. Bingo!

(Välipohdinta: Eli siis, hallitus on siis sitä mieltä, että rajoitukset ovat uhka kasvulle, mutta samaan aikaan myös sitä mieltä, ainakin Suomessa, että esim. kryptovaluuttoja tulisi rajoittaa niin paljon kuin mahdollista. Hmmm...)

Ikonen jatkaa. Globaaleille tekoälyservereille halutaan mahdollisimman paljon dataa kaikilta, kaikkialta, koko ajan, joten datan vapaa virtaus liittyy olennaisesti myös tekoälyteknologian kehittämiseen Tekoälyteollisuuden ennustetaan olevan 13,33 biljoonan euron arvoinen vuoteen 2030 mennessä, joten jos siis et valtiona kehitä tekoälyjä – ja siinä sivussa lohkoketjuja, Big Dataa ja Internet of Thingsiä – et ole mukana kilpailussa. Lopuksi valtiosihteeri vielä esittelee Suomen valtion lanseeraaman Aurora Welfare Tokenin, jonka kehitykseen houkuttelee Summitin osallistujia mukaan.

Ja niin palaset loksahtavat paikoilleen: Lohkoketjut ovat siis jees, ja valtio kannustaa kehittäjiä luomaan uutta, kunhan vain nämä innovaatiot istuvat sekä valtion että globaalin talouskasvun intresseihin ja näkemyksiin, joissa tulevaisuudessa varakas ei ole se, jolla on eniten fiat- tai kryptovaluuttaa, vaan se, jolla on eniten dataa sekä tehoja ja keinoja hyödyntää tätä dataa.

Yllätyitkö? Minä en.

Tällaisen informaatioryöpyn jälkeen tekee varsin hyvää päästä tauolle.

Lainsäädäntöä muualla...

Viimeinen tauko ennen lounasta hujahtaa ohi teetä juodessa ja ajatuksia edellisestä esitelmästä kootessa. Pian onkin taas aika siirtyä pääasaliin, jossa seuraavaksi vuorossa aikataulumuutoksista johtuen yksi lyhyt ja yksi melkein täysimittainen esitelmä.

Aluksi kuulemme Antonina Levashenkon pikakatsauksen Venäjän tilanteeseen. Naapurissa ei suhtauduta kovinkaan positiivisesti kryptovaluuttoihin, mutta voit silti tehdä alan bisnestä, sillä lainsäädäntöä ei vielä ole. Lakialoitteita on tehty, mutta nekin ovat jokseenkin ristiriitaisia keskenään. Levashenkolla ei ollut aikataulusäädön takia kuin viitisen minuuttia aikaa, mikä ei riittänyt alkuunkaan aiheensa tarkempaan käsittelyyn. Tiiviistä esitelmästä sai kuitenkin sen käsityksen, että tilanne naapurimaassamme on vähintäänkin sekava.

...ja meillä

Levashenkon viitoittamalla tiellä jatkaa oikeustieteilijä Outi Korhonen Turun yliopistosta otsikolla Blockchain Society and Regulation. Korhonen aloittaa esitelmänsä varsin nasevasti toteamalla, että kryptovaluuttojen sääntely on oksymoron (ts. keskenään ristiriitainen ilmaus).

Näinhän se on. Ulkoa tulevan sääntelyn tuominen kryptoihin on vain nykyisen systeemin istuttamista uuteen teknologiaan. Olennaista muutosta ei pääsisi tapahtumaan, sillä sääntely tiputtaa pohjan kryptomaailman suurimmalta lupaukselta: vapaudelta. Tästä huolimatta lainsäädäntöä mitä ilmeisimmin ollaan luomassa, ja Korhonen jatkaa esittelemällä kirjon ristiriitoja, joita sääntelykeskustelussa on tullut esille.

Ensinnäkin koska lohkoketjut ovat rakentuneet mm. valtion, valtiovallan ja perinteisen rahan yläpuolelle, ne luovat uusia taloudellisia konsepteja ja käsitteitä. Tarvitaan siis toimivaltaa, joka sallii uudenlaisia näkemyksiä lainsäädäntöön.

Toisekseen koska kaikki lakiasiat riippuvat luokittelusta, kryptoihin liittyvän debatin ytimessä on kysymys siitä, mitä on raha. Määrittelyn ja luokittelun epäselvyys on johtanut aukkoihin sääntelyssä ja menettelytapojen monitulkintaisuuteen. Nyt eri valuuttoja, tokeneita ja ICOja kohdellaan erilaisin, jopa vastakkaisinkin tavoin.

Kolmanneksi koska monet lohkoketjut ja erityisesti ICOt ovat pienten toimijoiden projekteja, voisi liika sääntely tuoda mukanaan riskejä, joiden takia moni aloitteleva yrittäjä jättäisikin yrittämättä. Tällaisia olisivat esimerkiksi 1) niin korkeat kulut, että niitä välttääkseen pienet yrittäjät olisivat lähes pakotettuja toimimaan osin pimeästi, jolloin sääntely mitätöisi omat tarkoitusperänsä, 2) sääntelyn piiriin joutumisen kokeminen ideologisena tappiona ja täten anti-kannustimena, sekä 3) uusien välikäsien ilmaantuminen kentälle.

Ratkaisuja näköpiirissä?

Edellä mainittujen pointtien pohjalta Korhonen ehdottaakin kryptomaailman hallinnoimiseen hierarkisen järjestelmän sijaan jotakin polysentristä, ts. monikeskeistä mallia, joita on monia erilaisia ja joiden on tutkimusten perusteella todettu olevan kestävämpiä ja taloudellisempia kuin perinteisten mallien. Valitettavasti hieman epäselväksi jää, miten polysentriset mallit konkreettisesti eroavat desentralisoiduista ja keskitetyistä malleista. (Wikipedia valottaa asiaa hieman.)

Lopuksi Korhonen tuo vielä esille sen faktan, että ihmisten käyttäytymistä sää(n)televät erilaiset normit, lait ja markkinat sekä arkkitehtuuri, teknologia ja koodi. Näistä laki vaikuttaa kaikkiin muihin. Kuitenkin myös koodi on laki, sillä se määrittelee, mitä käyttäjät voivat ja eivät voi tehdä. Jos siis ajatellaan, että laki on fyysisen ja koodi digitaalisen maailman ilmiö, täytyy lohkoketjujen tulemisen myötä fyysinen ja digitaalinen maailma sovittaa entistä paremmin yhteen. Korhonen päättää esitelmänsä toteamalla, että tämä yhteensovitus vaatii niin rahan, valtiovallan kuin pankkienkin uudelleenmäärittelyä.

No jopas. Enpä olisi arvannut, että olisin näin fiiliksissä laki- ja sääntelyaiheisen esitelmän jälkeen! Korhonen tuntuu ymmärtävän myös ideologiaa kryptovaluuttojen ja lohkoketjujen takana, minkä vuoksi ei lienekään ihme, että hän myös vaikuttaa todella kannattavan ns. humaanimpaa, tälle alalle räätälöityä lainsäädäntöä sen sijaan, että uudet konseptit yritettäisiin tunkea vanhoihin muotteihin. Toivokaamme, ettei Korhonen ole poikkeus sääntöön.

Tästä tuli nyt sen verran tuhti annos hallintoa ja sääntelyä, että jätän teidät, hyvät lukijat, hetkeksi sulattelemaan tätä pakettia. Toisessa osassa päästään sitten konkretian äärelle.

Jatkoa seuraa!